Donskoi raportoi: Artturi Lehkonen ja Oliver Kapanen loistavat

Entinen NHL-hyökkääjä Joonas Donskoi tarjoilee asiantuntevan näkemyksensä taalaliigan tilanteesta kerran kuukaudessa yksinoikeudella NHL.com/fi:n lukijoille. Tällä kertaa hän ruotii muun muassa alkukauden kirkkaimmat suomalaistähdet sekä viihdyttävimmät pelaajat ja joukkueet.

Suomalaispelaajista Artturi Lehkonen ja Oliver Kapanen ovat itselle olleet alkukauden positiivisimpia pelaajia. Lehkonen ei tietenkään ole mikään yllätys, sillä kyllähän hänen tasonsa on jo tiedetty.

Suosittelisin nuoria pelaajia ottamaan mallia Lehkosesta, jos he pelaavat vielä Euroopassa ja haaveilevat NHL:stä tai heillä on jo NHL-varaus taskussa. Hänen työmäärästään voi oppia, millä tavalla NHL:ään kannattaa tulla.

Lehkonen on mielestäni kameleontti siinä mielessä, että hänet voi laittaa ihan mihin ketjuun tahansa, ja sen ketjun peli alkaa toimia. Nyt hän on Colorado Avalanchen ykkösketjussa Nathan MacKinnonin ja Martin Necasin kanssa ja yksi joukkueensa tärkeimmistä pelaajista. Hän ei arastele ajaa maalille, ja pisteitä on tullut hyvin, 4+7=11 kymmeneen otteluun. Veikkaan, että tästä tulee Lehkosen NHL-uran paras kausi, siltä se meno on näyttänyt.

Kapanen pelasi viime kaudella Montreal Canadiensissa 18 ottelua tehoilla 0+2. Minusta oli loistava ratkaisu, että hän meni Ruotsiin (Timrå IK) loppukaudeksi ja kypsyi siellä. Hän tuli ihan erinäköisenä jätkänä tälle kaudelle takaisin Montrealiin.

Kapasella on vähän samanlainen pelityyli kuin Lehkosella, sillä kumpikin pelaa molempiin suuntiin. Kapanen hoitaa puolustuspään, mutta myös tehoja (4+3) on tullut. Hän jakaa tulokkaiden maalipörssin kärkipaikkaa ja pistepörssin neljättä sijaa. Kapasen luistelu näyttää tosi vahvalta, hän pystyy kamppailemaan ja hoitaa puolustusvelvoitteet ensin, mutta sitten on kaikki taidot hyökkäyspäähän. Kapanen ja Lehkonen ovat molemmat kokonaisvaltaisia paketteja.

Vegasilla oma versio Barkovista ja Detroitilla Lehkosesta

Muista kuin suomalaispelaajista nostaisin esiin Vegas Golden Knightsin Pavel Dorofejevin, sillä hänen takiaan on mukava katsoa Vegasin pelejä. Hänestä tulee Barkov/Datsjuk-mielikuva, sillä hän on aika isokokoinen ja pelinumero on sama kuin Barkovilla, 16. Hän pelaa pitkällä mailalla niin kuin Barkov, ja hänen pelaamisensa tuo muutenkin mieleen Barkovin. Ihan äärettömän taitava, pystyy suojaamaan hyvin kiekkoa, ja pienessä tilassa on nopeat kädet. Seitsemällä maalillaan Dorofejev jakaa liigan maalipörssin neljättä sijaa kuuden muun pelaajan kanssa. Tosi viihdyttävä pelaaja, joten myös häntä suosittelisin katsomaan.

Viihdyttävä pelaaja on myös Detroit Red Wingsin tulokashyökkääjä Emmitt Finnie, joka on iskenyt yhdeksään peliin tehot 4+4 ja ollut äärettömän hyvä lisä Detroitille tähän kauteen. Hän on yksi iso syy siihen, miksi Detroit on ollut niin hyvä nyt alkukaudesta.

Finnie pelaa ykköskentässä, ja tarina on samanlainen kuin kahden edellä mainitun suomalaisen. Finnie on energiapaukku. Joka kerta kentälle hypätessään hän taklaa, repii ja raastaa, pelaa alivoimaa, mutta myös tehoja on tullut.

Montreal voi olla vahva keväällä, Pittsburgh yllättänyt jo nyt

Jos joukkueista puhutaan, niin kyllähän Montreal on yksi viihdyttävimmistä joukkueista katsoa tällä kaudella. Joukkueessa on paljon taitoa, ja päävalmentaja Martin St. Louis on saanut joukkueen pelaamaan oikeanlaisella nöyryydellä.

St. Louis muistuttaa valmentajana minusta paljon Carolinan Rod Brind’Amouria siinä mielessä, että hän haluaa, että pelissä on tietyt lainalaisuudet. St. Louis ei lähde vaikkapa Avalanchen kaltaiseen taitokiekkoon, vaan pelissä on tietyt raamit, mutta pelaajilla on myös lupa pelata kiekolla ja käyttää omia taitojaan hyökkäyspäässä. Montreal voi olla yllättävänkin vahva tällä kaudella.

Pittsburgh Penguins on ollut yllätys. En missään nimessä laskenut heitä playoff-joukkueeksi, en lähellekään pudotuspelejä. Ajattelin, että tästä tulee sellainen kausi, että joko Sidney Crosby tai Jevgeni Malkin kaupataan pois ja uudelleenrakennus lähtee siellä kunnolla käyntiin. On mielenkiintoista nähdä, pystyvätkö he pitämään tuon tason yllä. Tietysti nyt on vasta yhdeksän peliä pelattu, mutta Pittsburgh on kyllä näyttänyt vahvalta.

Vanhat sotaratsut ovat edelleen Penguinsin kantavia voimia. Malkinilla on koossa 2+12=14 ja Crosbylla 6+5=11 tehopistettä. Crosbykin on melkein 40-vuotias, niin onhan se aika uskomatonta.

Tampa Baylla heikko alku, Marner jätti ison aukon Torontoon

Pettymyksiäkin on ollut, ja suurin niistä on minulle Tampa Bay Lightning, jonka nostin ennakkoveikkauksissa idän vahvimmaksi mestarisuosikiksi. Tykkäsin sinne tulleista pelaajista ja ajattelin, että tämä on semmoinen ”kerran vielä” -kausi Victor Hedmanille, Nikita Kutsheroville ja kumppaneille, mutta yllättävän surkea startti on joukkueella ollut.

Lightningin maalinteko tökkii, pelaaminen näyttää hitaalta ja pakisto huonolta. Heillä on liigassa kolmanneksi vähiten maaleja (22), takana ovat vain New York Rangers (21) ja Calgary Flames (15). Uskon, että Lightning varmasti vielä nousee, mutta nyt pitäisi aika nopeasti saada kurssi käännettyä, ettei kaula playoff-paikkaan ehdi kasvaa liian isoksi.

Toronto Maple Leafs, voi voi voi. Oli surullista katsoa, mihin asemaan Mitch Marner siellä joutui. Playoffien sulamisia ei voi kokonaan laittaa Marnerin niskaan. Vegas on minulle ehdottomasti isoin Stanley Cup -mestarisuosikki, ja luulen, että Marner pelaa siellä ihan tykkikauden, myös pleijareissa, kun hän pääsi pois Toronton paineista.

Marner jätti ihan älyttömän aukon Torontoon. Ykkösketju ei ole toiminut, eikä ole toiminut moni muukaan juttu. Hänen poissaolonsa näkyy siellä ihan selkeästi. Tehotonta on ollut, enkä oikein tiedä, että mikä heidän pelityyli on. Tietenkin tiedetään, että päävalmentaja Craig Berube tykkää pelata yksinkertaista ja kovaa jääkiekkoa, mutta jotenkin näyttää, ettei siellä olla ihan samalla sivulla. Peli on ollut semmoista hakemista. Vähän mietityttää, mihin suuntaan Maple Leafs lähtee ja kuka on sitten seuraava syntipukki.

Matias Maccellin pelaaminen on näyttänyt hyvältä Torontossa, kiinnostava pelaaja hänkin. Pisteet on vielä vähän antaneet odottaa itseään, mutta toivotaan myös hänelle huippukautta. Se olisi ihan loistavaa hänelle tässä kohtaa.

Loukkaantumissuma sotkee olympiasuunnitelmia

Suomen tulevaa olympiajoukkuetta kun miettii, niin nyt on kyllä loukkaantumissuma. Barkov on varmuudella sivussa. Mikael Granlund ja Roope Hintz loukkaantuivat lauantaina. Patrik Laine, Rasmus Ristolainen, Kasperi Kapanen ja Kaapo Kakko ovat pois.

Moni noista vammoista ehtii parantua olympialaisiin mennessä, mutta toivottavasti tällaista sumaa ei tule vuodenvaihteen jälkeen, koska Suomella ei ole paljon pelaajia. Jos nyt olisi helmikuu ja yllä mainitut jätkät olisivat pois, niin kyllä tilanne näyttäisi huonolta Suomen kannalta.

Toivottavasti mahdollisimman moni pääsee olympialaisiin, niitä on kuitenkin odotettu niin kauan. Edellisen kerran NHL-pelaajat olivat mukana 2014. Itselle oli iso harmitus, kun vielä pelasin, eikä NHL-pelaajia sitten päästetty olympialaisiin vuonna 2018.

Minulla jäi se juna kokonaan kokematta. Tiedän, että pelaajille merkkaa ihan äärettömän paljon, että saa laittaa leijonapaidan päälle ja pääsee taas pelaamaan olympialaisissa parhaita vastaan. Toivotaan, että mahdollisimman moni on terveenä helmikuussa.