Nro 9: Leijonat jyrää Venäjän Torinon välierässä 2006

NHL-pelaajat ovat mukana helmikuussa järjestettävissä Milano-Cortinan 2026 talviolympialaisissa ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2014. Helmikuun turnausta odotellessa sukellamme Suomen olympiahistorian kymmeneen suureen hetkeen niissä kisoissa, joissa NHL-pelaajat ovat olleet mukana (1998, 2002, 2006, 2010 ja 2014). Vuorossa on numero 9: Leijonat jyrää Venäjän 4–0 Torinon välierässä 2006.

Leijonat olivat olleet aikamoisessa myrskyssä pari vuotta ennen vuoden 2006 olympialaisia. Joukkue oli tosin edennyt World Cupin finaaliin 2004, mutta turnauksen aikana ja sen jälkeen syntyneet kiistat johtivat lopulta päävalmentajan vaihtumiseen Raimo Summasesta Erkka Westerlundiin.

”Professorina” tunnettu Westerlund valmistautui olympialaisiin huolella ja lähetti pelaajille pelitavasta koostetun DVD:n katsottavaksi ennen turnausta, sillä valmistautumistaikaa oli vähän. Kuinka moni pelaajista videon katsoi, sitä emme saa koskaan tietää, mutta ainakin Leijonien nykyinen GM Jere Lehtinen kertoi katsoneensa sen lennolla kohti Italiaa.

Westerlund oli myös saanut painia muutaman kieltäytymisen kanssa, joista merkittävin oli maalivahti Miikka Kiprusoffin jääminen pois olympialaisista. Kisajoukkueen maalivahteja olivat Philadelphia Flyersin Antero Niittymäki, Linköpingin Fredrik Norrena sekä Kärppien Niklas Bäckström.

Niittymäestä tuli Suomen ykkösvahti. Hän pelasi turnauksessa kuusi ottelua, Norrena kaksi ja Bäckström ei yhtään.

– Lähtökohtana oli, ettemme ole kisojen taitavimpia. Meidän on siis pelattava joukkueena, puolustaja Teppo Numminen totesi.

Leijonien peli loksahti uomiinsa melkein välittömästi, ja Suomi eteni välierään Venäjää vastaan puhtaalla pelillä. Samalla se sivusi omaa kuuden peräkkäisen voiton ennätystään Lillehammerista 1994.

Puolivälierä Yhdysvaltoja vastaan oli tiukka taistelu, jonka Suomi voitti 4–3. Teemu Selänne maksoi hintana myös hampaita, mutta niiden korjaaminen tuntui Torinossa sivuseikalta, kun tavoitteena oli olympiakulta. Selänne tunsi Venäjän maalivahti Jevgeni Nabokovin San Jose Sharks -vuosiltaan hyvin.

– Nabokov ei pyri ottamaan kiekkoja kiinni, vaan seisoo kuin muuri ja pysäyttää laukauksia. Venäjän maalilla on luvassa irtokiekkoja. Onneksi Nabokov ei ole kaksimetrinen, joten ärhäkkä hyökkääjä ehtii kakkoskiekkoihin, Selänne analysoi ennen tärkeää välierää.

Venäjän joukkue oli kivikova joka osa-alueella, olihan joukkueessa Nabokovin lisäksi esimerkiksi puolustajat Darius Kasparaitis ja Sergei Gontshar sekä hyökkäyksessä Pavel Datsjuk, Aleksei Kovaljov, Ilja Kovaltshuk, Jevgeni Malkin, Aleksandr Ovetshkin ja Aleksei Jashin.

Suomi sai otteluun unelma-alun, kun Gontshar otti kahden minuutin estämisjäähyn ja Suomen ykkösylivoima pääsi jauhamaan. Venäjän puolustajat ahdistivat suomalaishyökkääjiä aggressiivisesti, ja vaikka kiekko pysyi Leijonien hallussa kulmassa, kunnon ylivoimakuviota Saku Koivu, Selänne ja Ville Peltonen eivät saaneet aikaiseksi. Sitten Timonen sai pysäytettyä venäläispuolustajan purkuyrityksen viivalla, otti muutaman askeleen keskelle ja ampui rannelaukauksen kohti Nabokovin vartioimaa maalia.

Selänne ja Peltonen rynnistivät maalin eteen, ja Peltonen sai ohjattua kiekon ilmasta maaliin. Suomi johti 1–0.

Suomen johto kesti ja toinen erä oli ehtinyt puoliväliin, kun Selänne tunkeutui vasemmalta laidalta läpi ja laukoi kovan rannelaukauksen, jonka Nabokov kuitenkin torjui. Irtokiekko päätyi Koivun lapaan, ja hän siirsi sen rystyllä viivasta esiin nousseelle Toni Lydmanille, jonka puolilämäri yllätti venäläisvahdin.

2–0.

Neljä minuuttia myöhemmin kapteeni Koivu venytti Suomen johdon kolmeen maaliin, ylivoimalla, maalin kulmalta.

Olli Jokinen viimeisteli päätöslukemat komean 2–1-hyökkäyksen päätteeksi Peltosen unelmasyötöstä. Niittymäki torjui ottelussa 21 kertaa.

– Jokaisesta pelaajasta huokuu, että maalivahtiin voi luottaa, Jere Lehtinen totesi Venäjä-voiton jälkeen.

Nollapeli oli Niittymäelle turnauksen kolmas – ja Leijonille viides.

– Kun Venäjä-ottelua oli jäljellä 12 minuuttia, tunsin kylmiä väreitä. Me olemme menossa finaaliin. Oli oikein pakko ihmetellä, missä mennään. Kun taululla oli 4–0 Suomelle, istuin vaihtopenkillä ja tunnustin itselleni, että olemme saavuttaneet jotain isoa, Timonen kertoi Helsingin Sanomille.

Tunne oli ainutlaatuinen.

– Torinossa peli oli tosi onnistunut. Venäjä turhautui, alkoi yrittää liikaa ja kuskata kiekkoa, Ville Peltonen kertoi Ilta-Sanomille myöhemmin.

Olli Jokinen kuvaili välierää “aika lähelle täydelliseksi otteluksi”.

Entiset maajoukkuevalmentajat eivät myöskään säästelleet kehuja. Edellisessä olympiaturnauksessa Leijonien penkin takana seissyt Hannu Aravirta kutsui välieräottelua Leijonien kaikkien aikojen parhaaksi peliksi.

– Vaikka katsoisi suurennuslasilla sitä peliä, ei siitä löydä viittä Venäjän realistista maalipaikkaa, hän totesi.

– Valmistautuminen turnaukseen tehtiin äärettömän huolellisesti. Niinhän sitä sanotaan, että hyvin valmisteltu on puoliksi tehty. Kokemuksesta tiedän, että siellä (olympialaisissa) ei paljon ehdi harjoitella, Aravirta sanoi.

Sarajevon olympialaissa Suomen päävalmentajana toiminut Alpo Suhonen kiinnitti huomiota joukkueen pelaajien olemukseen.

– Suomella on ollut erittäin hienot esitykset kaikissa otteluissa. Joukkue on hyvin tasapainoinen ja itsetietoinen. Näkee, että pelaajat ovat sitoutuneita, hän totesi.

Seitsemäs peräkkäinen voitto vei Suomen maan historian ensimmäiseen olympiafinaaliin.